No shit sherlock. Mun kaveri on karkaamassa Hesaan sen nettitutun luo, ja sen äiti tyyliin repii silmänsä päästä. Kyllä se tietää et Kaisla tekee mitä huvittaa, mutta silti. Keksittiin tänään välkällä erilaisia selityksiä.

"No mut kun sä lähet mun kans Hämeenlinnaan siihen vyökokeeseen niin nouset niinku vahingossa väärään junaan," Hellu ehdotti.

"Ja sit soitan Hesasta äitille et moi äiti, oon nyt täällä Hesassa. Piti karata kun et antanu lupaa. Sitä paitsi se tappaa sut kun et estäny," Kaisla huomautti.

"No mut me voidaan selittää et sä vaan lähdit, me ei tiedetty mitään. Eihän sua kukaan estä," mä hymähdin.

"Joo, ja jos se kyselee siit sun panosta niin me vaa sanotaan et ai se Niilo, sehän on ihan järkevän ja fiksun oloinen," Hellu keksi.

"No joo tosi. Se käyttää mesessä pinkkiä fonttia!" mä tuhahdin.

"Vähän hompahtava," Aura totesi.

Jejj, näin meillä taas:D

Monet selittävät aina, miten juuri heidän luokkansa on kaikkein paras ja että miten heillä on koulun paras luokkahenki. Ite en tiedä, onko niin, mutta sen kyllä tiiän että meidän luokka on opettajien keskuudessa koulun vihatuin;D

Yritetäänpä selittää asia vertailun avulla. Koulussamme on ollut kouluvuoden aikana 7 jälkkää, ja niistä viisi on meidän luokalla(yksi taisi vahingossa sattua omalle kohdalle:D), kolme luokkalaista on ollut erityistarkkailussa, meidän aineiden keskiarvot ovat koulun huonoimmat ja käyttäytymisessä on pikkuisen huomauttamista.

Kuulostaa aika ihanalta, mutta silti meillä ON mahtava luokkahenki. Me jutellaan joka tunti, enkä tosiaankaan ole ollut yhdelläkään täysin hiljaisella tunnilla. Me puhutaan kokeissakin x)

Me heitetään läppää hyvässä hengessä, ja kaikilla on kavereita. Ja meille huudetaan vähintään kaksi kertaa päivässä. Ihan sama, ei opettajat meidän koulunkäyntiä määrää. Niin kuin ne aina sanoo, koulua käydään itseään eikä opettajia varten. Mä ainakin käyn koulussa juuri meidän päättömien, pervojen ja tyhmien juttujen takia xD

Tajusin vastikään miten usein rasismiin törmää. Luin Salla Simukan kirjan "Kun enkelit katsovat muualle", ja ihastuin. Lesbot kun ovat niin harvoin mainittu aihe, sitä jollain tavalla varotaan.

Muutenkin rasisimi ilmenee katukuvassa. Ihonväri, kieli, pukeutuminen ja jopa varallisuus herättävät paheksuntaa. Miksi erilaisuuden pitää olla synti?

Rasismi on varautuneisuutta, jota on meissä jokaisessa. Jokainen ihminen on siis jollain asteella rasisti. Teini-ikäisten keskuudessa rasismi ilmenee lähinnä vaatteiden arvostelussa, kun taas keski-ikäiset keskiluokkaiset miehet paheksuvat usein romaaneja. Ihmisiä hekin ovat.

Kysymys siis kuuluu, mikä on sinun rasismin asteesi?

Tiistai

Mä hoin tuota tyyliin joka päivä syyskuussa. Epätoivosta, mutta kesä on niin ihana vuodenaika. Sitä paitsi mulla on aina hauskaa. Me hypitään järveen kallioilta, kierrellään ja tehdään mitä mieleen juolahtaa. Niin kuin törmätään keskellä heinäkuuta jäässä olevaan suonsilmäkkeeseen. Me oltiin menossa uimaan Kaislan ja Hellun kanssa.

"Hei kattokaa. Miks toi suo on jäässä?" Hellu ihmetteli. "No ei hitossa, nyt on lämmintä kaksviis," Kaisla puuskahti. "No katso ite," Hellu kivahti. Me mentiin lähemmäs, ja kyllä se oli jäässä. Ja Hellu löysi vielä jonkun elukan verisen jalan ja kiljui kuin tapettava porsas. Ah, idyllistä. Sen lisäks siinä vieressä oli röykkiö kiviä, ja mä tosi fiksuna ihmisenä muistin jotain hissasta.

"Toi on vähän niin kuin ne röykkiöhaudat, mihin viikinkejä haudattiin," mä huomautin ja osoitin kivikasaa. "Hyi, sairasta. Suo jäässä ja elukan jalka ja röykkiöhauta," Hellu irvisti. "Joo mennään pois. Sä luet liikaa, Essi," Kaisla sanoi. Me jatkettiin eteenpäin, ja myöhemmin illalla mä mietin miten vilkas mielikuvitus ihmisellä voi olla.

No, me ollaan siitä elävä todiste.             

 

 

 

Maanantai

Mä rakastan asumista pikkukylällä. Mun kaverit on ihan sairaita, ja meno on välillä sen mukaista. Ja mä en tarkoita kännäämistä, tai ainakaan usein, vaan tavallista hauskanpitoa johon pystyy jos on oikeita ystäviä.

Tulee mieleen eräskin päivä viime keväästä, kun mun kaveri Kaisla upposi jäihin. Me yritettiin sulattaa jäätä mökkirannasta että päästäs uimaan mahdollisimman aikasin, ja sit me hakattiin jäätä ja mun veli kusikin sinne. Järkijättö homma, Kaisla meni hillumaan sinne ohuelle jäälle ja upposi lantiota myöten veteen. Ei siinä mitään, se nauroi ja kahlasi rantaan. Ja ei kun kotiin, Kaisla saunaan ja sen jälkeen kahvinjuontia.

Ja nyt kun uppoamisiin päästiin, mäkin olen uponnut suohon. Meillä oli syksyllä liikassa suunnistusta, ja me päätettiin Hellun ja Miirun kanssa oikaista suon poikki.

"Kyllä ysit meni siitä eilen, eikä ne kuollu," mä vakuutin. No me mentiin, valittiin tietysti vaikein reitti, ja melkein eksyttiin. Mä jotenkin kuvittelin osaavani liikkua metsässä, mutta mitä vielä. Mä katsoin turvallisennäköisen kohdan ja hyppäsin siihen. Seuraavaksi mä tajusin miten maa hävisi jalkojen alta, ja mä huusin ihan hiton kovaa.

"Essi hei!" Miiru huusi ja nauroi. Mä sain jostai oksasta kiinni ja Hellu tuli vetään mut kuiville. Hyi mä haisin jollekin suonesteelle, ja kaiken lisäks piti kuivata kännykkä Miirun pipolla. Ihanaa kävellä viis kilsaa verkkarit märkinä.

"Extremeä," Hellu totesi, "ens kerralla uudestaan!"

Ja niin me aiotaan tehdä:D